5.3.2007 klo 20:30 |
Paljon on puhuttu siitä, miten ulkomaalaiset työntekijät ovat tärkeitä Suomen taloudelle. He ovat ahkeria, tyytyvät heikompiinkin palkkoihin ja kurjempiin työolosuhteisiin. Erään kuulemani kansanedustajaehdokkaan mukaan heillä on ”tervettä ahneutta”. He eivät myöskään hankaloita asioita liittymällä ammattiliittoihin. Heille ns. paskaduunissa saavutettava elintaso on hyvä, ainakin verrattuna lähtömaihinsa. Mutta on yksi ongelma: miten suojella heidän asenteensa ns.”länsimaistumiselta”? Tällä tarkoitan kouluttautumisvimmaa, elintasohimoa, vaatimusta paremmista työolosuhteista ja muita meidän laiskojen eurooppalaisten asennevammoja, jotka ovat tämän maanosan talouden näin kurjaan jamaan ajaneet.
Euroopan suurissa maahanmuuttokohdemaissa on tämä asia ratkaistu. Saksassa saksan kielen opetus on aivan retuperällä, 3. polven maahanmuuttajat eivät usein osaa saksaa kouluun mennessään. Ranskassa taas on turha unelmoida kunnon työstä, jos omaa algerialaiselta kuulostavan nimen. Suomessa ei tätä dynamiikkaa ole tajuttu. Peruskoulussa maahanmuuttajille annetaan kaikki eväät menestykseen, näin portit parempiin töihin avautuvat jo 2. polven, usein jopa 1. polven maahanmuuttajille. Esim. Saksassa heidät ohjataan usein 4. luokalta siihen kehnoimpaan kouluun kolmesta, josta valmistuvat voivat muutenkin unohtaa ns. paremmat työt. Eihän maahanmuuttajien menestyksessä mitään pahaa ole, mutta miten käy alkuperäisen idean. Kuka ne paskaduunit sitten tekee? Joudumme koko ajan ottamaan lisää maahanmuttajia, koska he integroituvat ja sopeutuvat liian nopeasti. Heitämme siis hukkaan resursseja integroimistoimilla, kunnon gettoistumiskehitys takaisi suomalaisille sukupolvikaupalla sitä halpaa, nurisematonta työvoimaa, jota maassa tarvitaan.
Myös muita maahanmuuttajien ”ahkeruuden” takaavia sosiaalis-kulttuurisia tekijöitä on vahvistettava. Nuori nainen, jonka isä uhkaa naittaa tytön perhetutulle, on loistavaa työvoimaa jos hän päättää esim. paeta perhettään. Itseään 40 vuotta vanhemman sedän vaimona hän tuskin myöskään menettää työteliästä asennettaan. Jos hän taas voi turvautua lakiin ja estää naimakaupan, on hän kohta koputtelemassa yliopistojen ovia, ja pitkittää pian akateemisten työttömien jonoa.
Noh, vitsit vitsinä, mutta itse ajatus tästä suomalaisten työttömien työllistymistavoitteiden hautaamisesta, jota työvoimapoliittiseksi maahanmuutoksi kutsutaan, ei kyllä yhtään naurata. Se on haudanvakava juttu. Maahanmuuttajien kotoutus on tärkeää mutta kallista puuhaa. Hinta osaltaan selittää, miksei maahanmuutajia voida ottaa rajattomasti. Suomessa kotoutusta on harrastettu, kun on ajoissa opittu muitten virheistä. Muissa maissa ongelmat räjähtävät käsiin. Syntyy kaksoisyhteiskuntia ja vahvoja luokkarajoja ( esim. “ulkomaalaisten työt”)
Ja vielä kerran: Ei ole paskaduuneja, mutta paskoja palkkoja ja työolosuhteita kyllä on. (tähän laittaisin lainauksen, jos muistaisin keneltä lause on lainattu…)
