Laps stadin, ällös muuta pois
16.11.2006 klo 13:34 |
Helsingin päättäjät ilmeisesti panikoivat tosissaan lapsiperheiden poismuuton kanssa. Onneksi Hesari rientää apuun. Artikkelissaan poismuuttajien ongelmista (HS 13.11.) lehti kuvasi, loogisesti ajateltuna, Helsingissä asuvia mm. seuraavasti:
1. Helsinkiläinen ei kadehdi ketään, koska hän tunne kanssaan samassa talossa asuvia. Vain naapuria, ei esim. tuttua tai työkaveria, voi kadehtia. Helsingissä ongelmaperheisiin ei myöskään suhtauduta epäluuloisesti.
2. Koko elämänsä kaupungissa asunut helsinkiläinen tiedostaa asumiseen liittyvät ongelmansa (ruuhkat, ahtaus, turvattomuus jne.) ja puhuu niistä avoimesti. Hän pystyy kuvittelemaan toisenlaisen elämäntavan johon em. ongelmat eivät kuulu, mutta valitsee kuitenkin Helsingin asuinpaikakseen.
Toisaalta yhteisöllisyydestä todettiin jotenkin tähäntapaan:
Se että asutaan maalla “samalla kulmalla” ei ole aito syy tutustua tai vaikkapa ystävystyä. Toisaalta jo puhuminen naapureista toisille naapureille on merkki tiukasta kontrollijärjestelmästä.
Luonnehdinnat ovat karrikoituja, mutta kertovat artikkelin asenteesta niitä kohtaan, jotka uskaltavat kyseenalaistaa kaupunkilaisen elämäntavan.
Helsingissä törmää usein ”maaseudun expertteihin”, jotka puhuvat agraarihelvetistä, kepulandiasta ja kyttäämisen kulttuurista ilman minkäänlaista omakohtaista kokemusta. Näiden ihmisten kommentteja myös julkaistaan usein esim. City-lehdessä jne. Yhteisöllisyyden kaipuu ei ole uusi, muttei myöskään kovin monimutkainen asia. Se on vaikkapa vain sen tietämistä, että naapurissa asuu ihminen, jolta saa tarvittaessa apua. Valitettavasi markkinatalous ei noudata ihmisten tahtoa asumiskysymyksessä. Olisi helpompaa, jos ei tarvitsisi käydä kaupungissa töissä. Jotkut haluaisivat varmasti muuttaa pendelöintialueen ulkopuolellekin, ovathan monet artikkelin ”helsinkiläisistä” kotoisin jostain muualta. Helsingin väestökadon torjuntaa jatkaa artikkeli toiseen suuntaan pendelöivistä (HS 14.11.), jossa suorastaan rauhoitellaan “panikoivia”, poismuuttoa harkitsevia perheitä tyyliin “ei hätää, jos et ole lähdössä, et ole yksin”. Suorastaan surkuhupaisaa luettavaa maan pääkaupungista ja suurimmasta väestökeskittymästä.
Eräs sanomalehtien tarkoitus on paljastaa epäkohtia ihmisten elämässä ja synnyttää keskustelua. Yksipuolisen kuvan antaminen ei kuitenkaan kuulu sanomalehden hyveisiin, varsinkin kun se väittää olevansa puolueeton. Kukapa kirjoittaisi avoimesti siitä, miksi “helsinkiläiset” pakenevat ja miksi. Ehkä syitä on muitakin kuin asuntojen kalleus.
