Joudun melkein pyörtämään pyhät puheeni Hesarin maaseutuvastaisuudesta, ovat ystävällisesti julkaiseet jo kaksi maajusseja puolustavaa kirjoitelmaani. Vaikka pieniä on silakat joulukaloiksi…
Tuetaanko mielummin vaikka ranskalaista viljelijää?
HS 2.10.2007, mielipidepalsta
EU:n isojen tuottajamaiden toive lopettaa suomalainen sokerintuotanto on
lähellä toteutumistaan. Samalla suomalainen keskustelu perustuu ajoittain
melko uskomattomiin käsityksiin maataloudesta. Maatalouden tukeminen
suomalaisten verovaroilla ei tule loppumaan, vaikka maatalous Suomessa
lopetettaisiin huomenna. Ranskan ja Saksan osuus maataloustuista on n. 40%,
ja näihin maihin ovat pitkälti menneet myös ne sokerikiintiöt (ja tuet)
jotka Suomi menetti. Näissä maissa viljelijät saavat usein enemmän tukea
hehtaarilta kuin Suomessa. Maatalous on ollut Ranskan ehto EU-yhteistyölle
kautta unionin historian, ja siellä kotimaista tuotantoa puolustetaan yli
puoluerajojen. Suomessa puhutaan samaan aikaan ”mersuista, joita on
jokaisen viljelijän pihassa”. Tällaista täysin paikkansapitämätöntä puhetta
synnyttää ilmeisen sinnäkäs kateus maanviljelijöitä kohtaan, jotka suuret
velat työnsä takia tehtyään tienaavat 3,40€/h (MTT:n tutkimus). Valtamediat
lyövät vettä myllyyn raportoimalla vain tukimääristä, ei käteen jäävistä
tuloista. EU:ssa on todellakin ylituotantoa esim. sokerista. Pääsyypää
tähän ovat juuri Saksa ja Ranska, joista viimeksimainittu tuottaa 88% yli
oman tarpeensa. Voiko suomalaisten kateus mennä niin pitkälle, että
rahoitetaan mielummin vaikka ranskalaista viljelijää kuin suomalaista, joka
sentään maksaa veronsa Suomeen ja käyttää rahansakin täällä?
Tuomas Leikkonen, valtiot. yo.
Maatalousmenot julkisiksi!
16.11.2006 klo 20:46 |
(julkaistu lyhennettynä HS:ssa 20.11.2006)
Viimeaikainen keskustelu maataloustuista alkaa saaja poliittisen ajojahdin piirteita. Yksikään ns. valtamedia ei näe tarvetta selvittää edes perusasioita maanviljelyn talousrakenteesta, eli siitä mistä viljelijä saa palkkansa.
Mediassa viljelijät leimataan mielummin rikkaaksi harrastelijoiksi, jotka elävät herroiksi yhteisillä rahoilla. Maataloustuki on kuitenkin vähän kuin toimeentulotuki. Toimeentulotukea tarvitaan jos ei tule toimeen, ilman maataloustukea ei maatalouden harjoitus ole mahdollista. Tämä pätee koko EU:n alueella, pitkälti myös USA:ssa. Maataloustulo on pudonnut Suomessa puoleen kymmenessä vuodessa. Voiko joku muu ammattiryhmä sanoa samaa? Niinpä monet tekevätkin maanviljelyn ohella muita töitä. Maanviljelijän tuntipalkka on niin alhainen, ettei sillä kukaan muu Suomessa työskentelisi sekuntiakaan. Tai jos tekisi, olisi palkan maksaja pian oikeudessa.
En voi myöskään ymmärtää, miksei kukaan puhu maanviljelyn kustannuksista? Ensin on ostettava pellot ja koneet, usein rakennettava myös tuotantorakennuksia. Lisäksi tulevat jokavuotiset kulut kuten lannoitteet, polttoaineet jne. Eräs tuttavani kuvasi maanviljelyä seuraavasti. “Teet reilusti yli sadantuhannen euron velan, että pääset töihin siivoojan palkalla. Jos hyvin käy” SDP:n kansanedustaja Minna Lintosen mukaan Björn Wahlroosin tulisi maksaa omasta pussistaan kulujen lisäksi myös palkat niille kaikille, jotka Joensuun kartanon satoja hehtaareja viljelevät hänen puolestaan? Näin kai Jorma Ollilankin tulisi palauttaa Nokian saamat tuet ja maksaa itse nokialaisten palkat. Hänhän on upporikas mies! Suomessa kyllä riittää hyväosaisia kadehdittavaksi, jos sitä halutaan tehdä. Maanviljelijöitä tuskin kuitenkaan kannattaa kadehtia, ainakaan taloudellisessa mielessä. Jokainen joka tätä epäilee, voi tutustua niihin taloudellisiin edyllytyksiin, joilla nykymaatalous Suomessa pyörii. Pientä, maaseudulla asuvaa ihmisryhmää on tietenkin helppo lyödä, varsinkin kun vaalitkin ovat tulossa. Keskustan ja ns. valtamedian (esim. YLE, suuret iltapäivälehdet) suhdehan ei tunnetusti ole ollut aina niin ystävällinen.
Tuomas Leikkonen, valtiot. yo
