Kuntauudistuksen pakkoluonteesta, mitättömistä säästöistä ja virkamiesten mielivallasta on jo monet painavat sanat sanottu. Kuntauudistuksen puolustusyritykset ovat usein myös täynnä tunnetta ja puoluepoliittista vihaa. Usein silmiin sattuvan väitteen mukaan keskustalaiset kunnanvaltuutetut ym. pelkäävät valta-asemansa järkkyvän. Noh, minä pelkään niiden ihmisten puolesta, jotka ovat keskustalaiset ja muut kuntapoliitikot pienemmissä kunnissa valtaan vaali toisensa jälkeen äänestäneet. Ilmeisesti äänestäjien valitsemat kuntapäättäjät ovat tehneet hyvää työtä, muutenhan he eivät vallassa olisi.
Mitä sitten tapahtuisi kuntauudistuksessa? Jostain valtio-opin kurssilta muistan lauseen, ettei valtaa voi koskaan lopettaa, se on aina jollain. Mihin keskustalaisten kuntapäättäjien valta sitten menisi? No suurempien kaupunkien Kokoomukselle,Vihreille ja demareille tietysti. Palvelut leikattaisiin ensin syrjäkunnissa, sitten loppuisi siellä mm. kaavoitus ja muu kehitys. Onhan tärkeää, että ydinkaupunkien Kokoomusta lähellä olevat kauppiaat ja muut yrittäjät saavat lisää kuluttajia. Kyläkaupat ja muut saavat mennä, suuri on kaunista. Rakennusyritykset tarvitsevat myös lisää muuttajia kasvukeskuksiin. Että voidaan tehdä rahaa. Kepua aikaisemmin äänestäneet jäisivät vähemmistöön, ja sinne hukkuisi heidän hätähuutonsa. Että sellainen poliittinen projekti tämä lopulta on.
Oikeus asua missä haluaa ja kehittää siellä paikallista yhteisöään myös kunnallisten palvelujen ja kaavoituksen muodossa tulisi hallituksen kuntauudistusta ajavien mielestä ilmeisesti lakkauttaa. Esim. lahtelainen demari Eero Vainio pyyhkisi hyvin pärjäävän Laukaan kuntakartalta, kun siellä asuu myös Jyväskylässä töissäkäyviä. Sillä ei ole mitään väliä, että Laukaaseen on n. 23 km Jyväskylästä, ja kyse on siis aivan eri paikkakunnasta. Ode Soininvaaralta taas irtoaa suoranaista maaseudun halveksuntaa lähenteleviä kommentteja ”pystyyn lahoavista ja vanhenevista maalaiskunnista, joista väki muuttaa hautausmaalle”. Ehkä Vihreissä unohdettiin Haaviston esimerkki sillanrakennuksesta samantien, kun vaalien 2. kierros oli ohi. Tai sitten suuriin kaupunkeihin kannattaa muuttaa, koska siellä ollaan ikuisesti nuoria.
Ehkä on tässä vaiheessa hyvä todeta minua jo kauan kummastuttanut asia. On päivänselvää, etteivät läheskään kaikki suomalaiset halua asua kasvukeskuksissa, joiden määrän voi laskea yhden tai korkeintaan kahden käden sormilla. Jos haluaisivat, olisivat kaikki varmasti jo niihin muuttaneet. Töitähän siellä on. Pienemmät kaupungit ja maaseutu olisivat autioita, ja Keskustapuoluekin jo vuosikymmeniä sitten marginalisoitunut. Mutta näin ei ole.
Tottakai, jo 50 vuoden ajan ovat sadattuhannet suomalaiset usein käytännön pakosta eli työn perässä muuttaneet em. kasvukeskuksiin, mutta monet ovat pyrkineet sitä viimeiseen asti välttämään, ja toiset haluavat vähintäänkin asua pienemmillä paikkakunnilla, joka on johtanut valtavaan pendelöintiin. Monet jopa hankkivat arkipäiviksi nukkumista varten pikkuyksiön työpaikan läheltä, mutta asuvat oikeasti aivan muualla päin Suomea. Olisipa työ siellä missä ihminen, mutta kun ei niin ei.
Mutta kun tämän minusta täysin kiistämättämän faktan sanoo ääneen pääkaupunkiseudulla, saa useimmiten varautua todelliseen läksytykseen. Ikänsä pääkaupungissa asuneet alkavat kertoa suurella asiantuntemuksella maaseudun kauhuista ja pikkukaupunkien ahdasmielisyyksistä. Tukena heillä on vaikkapa parikymppinen, muutaman vuoden Helsingin opiskelijapiireissä pyörinyt entinen pikkupaikkakuntalainen, joka fanittaa Ultra Brata tai Paavo Arhinmäkeä. Asenne on järkähtämätön, kaikkien on haluttava kasvukeskuksiin kun kerran minäkin haluan olla täällä. Piste.
