(julkaistu lyhennettynä HS:ssa 4.1.2011)

Presidentti Halonen toteaa Uudenvuoden puheessaan YYA-ajan logiikan mukaisesti, että ”uskottava puolustus ei edellytä liittoutumista vaan hyviä naapurisuhteita”. Suhteiden hyvyys tai huonous ovat kuitenkin johtajien ilmoitusten varassa olevia, reeaalimaailmasta riippumattomia asioita.

Suomi oli kylmän sodan aikana NL.n talutusnuorassa, ulkopoliittisesti semi-suvereeni valtio. NL sai Suomen taipumaan tahtoonsa ilmoittamalla, että hyvät suhteet ovat vaarassa. Tämä siitä huolimatta, että Suomi suostui nöyrästi moniin sellaisiinkin NL:n vaatimuksiin, jotka olivat selkeästi ristiriidassa valtion itsemääräämisoikeuden kanssa. Suomella kun ei ollut painostustilanteessa muuta vaihtoehtoa, koska NL esti Suomelta länsiliittoutumisen. Suomen onnistui kyllä muutaman kerran torjua pahimmat suvereeniuden loukkaukset (mm. sotaharjoitukset), mutta kaikenkaikkiaan ulkopoliittinen asemamme oli surkea verrattuna vaikkapa Ruotsiin. Hyvien itäsuhteiden, eli ilmoitusasian, varaan on presidenttimme vuonna 2011 kuitenkin panemassa asemaamme suhteessa Venäjään, joka on viime vuosina turvautunut naapurimaidensa kanssa myös törkeisiin painostuskeinoihin, ml. maan alueen miehittäminen (Georgia).

Jos Suomi jättää käyttämättä mahdollisuuden saada turvatakuut lännestä, voidaan vain todeta etteivät päättäjämme ole oppineet YYA-ajasta mitään, vaikka päinvastaista väittävät. Venäjä taas on avoimesti ilmoittanut, että se pyrkii vaikutusvaltansa palauttamiseen ”90-luvun alun geopoliittisen katastrofin” jälkeen. Suomelle tämä voi tarkoittaa vain aseman heikentymistä.

———————————————————————————————————-

Kirjoitus lähti masentavasta toteamuksesta, että olen elänyt sosialidemokraattisen presidentin Suomessa 3-vuotiaasta lähtien, lähes koko elämäni. Presidentillä on kaikesta länsi-integraatiosta huolimatta ollut vaikutuksensa Suomen ulkopolitiikkaan, ennenkaikkea suhtautumiseen Venäjään/NL:oon. Vuosi vielä pitäisi jaksaa, valoa pilkottaa tunnelin päässä.

Syyskuun 11. kaikkine sotineen hankaloittaa tätä Suomen ulkopolitiikan tärkeintä päätöstä, vaikka tornien tuhosta on kohta vuosikymmen . Vastuuton ja naivi vihervasemmistö kun on saanut USA:n sodista tuulta purjeisiinsa, ja se retoriikka kantaa vielä pitkän aikaa. Suomen asemasta tai Venäjästä ei tuo sakki ole tietenkään koskaan välittänyt.