Kanava-lehdessä (3/2009) kaivavat eräät kielentutkijat sopivasti esiin sen, mitä olen suomalaisessa ns. kielikeskustelussa itsekin tyrmistyneenä seurannut. Olemme tosin eri mieltä itse asiasta. Ruotsinkielen pakollista asemaa puolustavat (kuten tässä “aivoriihi” Magma) kysyvät gallupeissaan kysymyksiä, joihin ei voi vastata kuin yhdellä tavalla. Kysymykset on rakennettu ovelasti niin, että vaihtoehdot ovat nykymeininki tai suvaitsemattomuus. Näillä sitten puolustetaan pakkoruotsia. No, minähän vastaan väitteisiin tässä:
1. “Ruotsin kieli on olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa”
Kyllä. Mutta tämä ei tarkoita, että KAIKKIEN suomenkielisten olisi opiskeltava ruotsia. Jos tässä vastaisi ei, olisi monikulttuurisuuden ja ruotsinkielisten vihaajan leima otsassa välittömästi. Myös muslimit ja venäläiset ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. Valtaväestön ei kuitenkaan tarvitse opiskella heidän kieltään/elämäntapojaan vuosikausia koulussa.
2. “Ruotsalainen kulttuuriperintö on tärkeä Suomelle kansakuntana.”
Kyllä, muu olisi historian kieltämistä. Mutta sama kuin edellä, tämä ei tarkoita… (lause pätee kaikkiin toteamuksiin). Esim. koko (Keski- ja Länsi-) Euroopalle on latinankielinen kulttuuriperintö äärimmäisen tärkeä. Ketään ei kuitenkaan ainakaan tietääkseni pakoteta opiskelemaan latinaa, edes lukiotasolla. Ruotsista tulleiden kulttuurivaikutteiden ymmärtäminen ei myöskään edellytä ruotsinkielentaitoa.
3 “Olisi vahinko, jos ruotsin kieli ja kulttuuri häviäisivät Suomesta.”
Kyllä, harmi vaan että suomenkielisten ruotsinopiskelu ei auta tässä paljoakaan, oikeastaan yhtään. Ihmisestä ei tule ruotsinkielistä luettuaan kouluruotsia. Suomenkielinen voi oikeastaan vain ruotsinkielisen ihmisen kanssa yhdessä lapsia tekemällä tms. olla apuna ruotsinkielen säilyttämisessä. Itse asun Helsingissä, ja puhun sujuvaa ruotsia. Mahdollisuuksia sen käyttöön on äärimmäisen harvoin, vaikka työyhteisössäni on muutama ruotsinkielinen. Syy on selvä, he luonnollisesti puhuvat suomea tai englantia. Vain ruotsinkieliset itse voivat säilyttää ruotsinkielen Suomessa. Tässä tehtävää vaikeuttaa urbanisoituminen sekä muuttoliike varsinkin Uudellemaalle sekä Turunmaalle.
4. “On oikein, että valtion virkamiehiltä vaaditaan todistus ruotsinkielen taidosta”
Vain murto-osa ihmisistä päätyy valtion virkamiehiksi. Heistä valtaosa on käynyt lukion, ja näin lukenut usein kahta, joskus jopa kolmea vierasta kieltä (jota ruotsinkieli suomenkieliselle on) englannin lisäksi. Yksi niistä olisi varmasti ruotsi, vaikka se tulisi vapaaehtoiseksi. Tämä väite lähtee minunkin kannattamastani ajatuksesta, että Suomen valtion tulisi taata vähemmistöille omankielisensä palvelut. Se ei siis edellytä koko ikäluokan ruotsinopintoja.
5.”Johtavien poliitikkojen tulisi osata sekä ruotsia että suomea.”
Kuinka monta on johtavia poliitikkoja Suomessa? Kourallinen ihmisiä. Monilla on pakkoruotsista huolimatta surkea ruotsinkielentaito. Ehkä venäjäntaito olisi tärkeämpi etu esim. ulkopolitiikan päättäjälle?
Nämä ruotsinkielestä tehtävät “tutkimukset” ovat pahinta pseudotutkimusta, suorastaan naurettavia tarkoitushakuisuudessaan. Kukaan ei kuitenkaan uskalla niitä ääneen kritisoida. Suvaitsemattoman juntin leiman kun saa Suomessa niin helpolla.
